Lahja ja lupaus

Täytin vasta 36 vuotta ja päätin antaa itselleni lahjaksi jotain erityisen tärkeää mutta samanaikaisesti outoa. Tärkeys tuli siitä, että se tukee omia tavoitteitani ja oppimistani, outous puolestaan siitä, että lähtökohtaisesti se kuulosti itsestäänselvyydeltä, joltain sellaiselta mitä teen jatkuvasti ja koko ajan. 

Lupasin itselleni pitää parempaa huolta itsestäni, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Havahtuakseni tähän sain itsekin katsoa peiliin ja hieman boostia perheen ulkopuoliselta henkilöltä ymmärtääkseni pienet puutteet ja laiminlyönnit sekä tyypilliset selittelyt hentoine tai olemattomine perusteluineen. Moni minut tunteva ei välttämättä ymmärtäisi mitä lahjallani oikein tarkoitan, sillä liikun sekä monipuolisesti että säännöllisesti ja syön terveellisesti; vietän aikaa perheen kanssa, teen itselleni mieleisiä asioita, arkeni rullaa oikein mukavasti.

Miksi siis koin tarvetta muutokselle? 

Väittäisin, että minulla on paljon hyviä rutiineja, joiden vuoksi saan päivän aikana paljon aikaan. Joskus multitaskaan yksinkertaisten askareiden parissa, joskus keskityn vain yhteen ja ainoaan asiaan kerrallaan, tilanteesta ja tehtävästi riippuen. Mennessäni nukkumaan kertaan päivän tapahtumia ensin lasten kanssa kysyen mikä heidän mielestään oli päivässä parasta. Samaa pohdin itsekseni, millainen päivä minulla on takana, mitä tein, mitä sain aikaan, mitä opin. Parhaimpia ovat ehkä ne hetket, kun lapseni esittävättä minulle vastakysymyksen: äiti, mikä sinun päivässä oli parasta. 

Käydessäni päivää läpi huomasin ilokseni, että olin liikkunut ja urheillut, saanut paljon aikaan työpäivän aikana, leikkinyt lasten kanssa, oppinut jotain eli melkein kaikkea sitä, mitä haluankin. Mutta jokin puuttui ja pian ymmärsin mikä: en ollut aikoihin kirjoittanut mitään päiväkirjaa lukuun ottamatta. Monen minulle merkittävät asian pysyessä arjessani olin lakaissut kirjoittamisen sivuun tietoisena siitä, että joskus voisin jälleen aktivoitua. Aktivoinnin hetki tuli nyt, syntymäpäivälahjaksi itselleni. Tämä blogi on yksi mukava ja rento kanava aktivoitua ja jakaa ajatuksia ja oppimisiani, joten täällä ollaan taas!

Lahja ja lupaus sisältää toki muitakin itseni huolehtimisen elementtien tarkastelua, mutta erityisesti lupauksen tehdä kirjoittamisesta rutiini, sillä 

"Olemme se mitä toistuvasti teemme"

-Aristoteles 

 Saman voisi pistää kysymyksen muotoon:

Mikä on sinulle niin tärkeää, 

että haluat tehdä siitä rutiinin itsellesi,

 jotta siitä tulee osa sinua?

Työelämään palaajan pihistä ja panosta - lista

Elämän fakta on, että lapset kasvavat. Vauvasta on tullut taapero ja leikki-ikäinen on kehittynyt kielellisesti, motorisesti sekä sosiaaalisesti valtavasti. Heidän tarpeensa ovat erilaiset tätä nykyään kuin vuosi sitten. He ovat itsenäistyneet huimin harppauksin, leikkivät keskenään ja muiden lasten kanssa. Isompi opettelee lukemaan ja kirjoittamaan sekä harjoittelee yhteen- ja vähennyslaskuja. Pienempi juoksee, kiipeilee ja rauhoittuu välillä näpertelemään samalla harjoitellen kovasti puhumaan.

Entäs minä sitten? Olenko sama kuin vuosi sitten, olenko minä kehittynyt lainkaan? Toivottavasti olen. Ainakin tein viisaasti jäädessäni vielä toviksi kotiin, sillä huonosti nukkuvan lapsen ja intensiivisen työelämän paluun parissa voimavarat olisivat olleet liian tiukilla, sen voin kokemuksesta sanoa. Päiväkirjaa selatessani voin myös ilokseni sanoa, että viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon, merkittävimpänä yksittäisinä tapahtumina muutto ja remontti. Olemme myös eläneet aktiivista arkea, sillä olen ollut lasten kanssa olleet reissun päällä yli 60 päivää, puhumattakaan kymmenistä päiväretkistä.

Töihin paluu on kuitenkin edessä ja vaikka haikeasti mietinkin näitä yhteisiä kiireettömiä aamuja ja päiviä, olen täysin valmis palaamaan erilaisten haasteiden pariin. Paluu siis synnyttää erittäin miellyttäviä viboja. Koska sekä työelämässä että kotona on sekä hyvät että huonot puolet, päätin listata osaltani ne tekijät, joihin tulen panostamaan ja joista pyrin päästä eroon tai ainaki minimoimaan niin, että hyvät puolet korostuisivat.§ qw

 

Listaa vilkaisemalla voi helposti päätellä, että panostuslistalla on minulle tärkeitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Jäädessäni kotiin toista kertaa tein itseni kanssa sopimuksen, että en aio kiirehtiä tai stressata kiireestä, sillä lasten kanssa saa kyllä aina aikaiseksi kiireen tunteen jos vain haluaa. Emme todellakaan ole olleet ensimmäisinä puistoissa tai ulkona, mutta vastapainoksi olen saanut ajan hallinnan tunteen josta haluan pitää kiinni myös työelämään palatessa. Haluan myös jatkaa aktiivista ja antoisaa arkea liikkuen ja tehden itselleni ja perheelle tärkeitä ja iloa tuottavia asioita.

Pihistä-listalta puolestaan löytyy asioita, jotka jollain tavalla hidastavat, kuluttavat tai tekevät arjesta raskaampaa. Kaikki neljä tekijää ovat nimittäin asioita, joihin voin vaikuttaa itse täysin, sillä kaikki ovat enemmän ja vähemmän ajattelutapoja ja asenteita. En väitä näiden pihistelyn olevan helppoa, mutta tiedän sen olevan mahdollista.

Aikaa töiden alkuun on pari kuukautta, joten tänä aikana aion jatkaa panosta listan asioiden parissa ja työstää pihistä-listan muuttuien kanssa niistä poisoppien.