Täytin vasta 36 vuotta ja päätin antaa itselleni
lahjaksi jotain erityisen tärkeää mutta samanaikaisesti outoa. Tärkeys tuli
siitä, että se tukee omia tavoitteitani ja oppimistani, outous puolestaan
siitä, että lähtökohtaisesti se kuulosti itsestäänselvyydeltä, joltain
sellaiselta mitä teen jatkuvasti ja koko ajan.
Lupasin itselleni pitää parempaa
huolta itsestäni, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Havahtuakseni tähän sain
itsekin katsoa peiliin ja hieman boostia perheen ulkopuoliselta henkilöltä
ymmärtääkseni pienet puutteet ja laiminlyönnit sekä tyypilliset selittelyt
hentoine tai olemattomine perusteluineen. Moni minut tunteva ei välttämättä
ymmärtäisi mitä lahjallani oikein tarkoitan, sillä liikun sekä monipuolisesti
että säännöllisesti ja syön terveellisesti; vietän aikaa perheen kanssa,
teen itselleni mieleisiä asioita, arkeni rullaa oikein mukavasti.
Miksi siis koin tarvetta muutokselle?
Väittäisin, että minulla on paljon hyviä
rutiineja, joiden vuoksi saan päivän aikana paljon aikaan. Joskus multitaskaan
yksinkertaisten askareiden parissa, joskus keskityn vain yhteen ja ainoaan
asiaan kerrallaan, tilanteesta ja tehtävästi riippuen. Mennessäni nukkumaan kertaan päivän tapahtumia ensin lasten
kanssa kysyen mikä heidän mielestään oli päivässä parasta. Samaa pohdin
itsekseni, millainen päivä minulla on takana, mitä tein, mitä sain aikaan, mitä
opin. Parhaimpia ovat ehkä ne hetket, kun lapseni esittävättä minulle
vastakysymyksen: äiti, mikä sinun päivässä oli parasta.
Käydessäni päivää läpi huomasin ilokseni, että olin liikkunut ja urheillut, saanut paljon aikaan työpäivän
aikana, leikkinyt lasten kanssa, oppinut jotain eli melkein kaikkea sitä, mitä
haluankin. Mutta jokin puuttui ja pian ymmärsin mikä: en ollut aikoihin kirjoittanut
mitään päiväkirjaa lukuun ottamatta. Monen minulle merkittävät asian
pysyessä arjessani olin lakaissut kirjoittamisen sivuun tietoisena siitä, että
joskus voisin jälleen aktivoitua. Aktivoinnin hetki tuli nyt, syntymäpäivälahjaksi
itselleni. Tämä blogi on yksi mukava ja rento kanava aktivoitua ja jakaa ajatuksia ja oppimisiani, joten täällä ollaan taas!
Lahja ja lupaus sisältää toki muitakin itseni
huolehtimisen elementtien tarkastelua, mutta erityisesti lupauksen tehdä
kirjoittamisesta rutiini, sillä
"Olemme
se mitä toistuvasti teemme"
-Aristoteles
Saman voisi pistää kysymyksen
muotoon:
Mikä on sinulle niin
tärkeää,
että haluat tehdä siitä rutiinin itsellesi,
jotta siitä tulee osa
sinua?
