keskiviikko 24. elokuuta 2016

Elämässä tarvitaan lepohetkiä

Tänä vuonna ovat omenapuut näyttäneet koko loistonsa. Kevään tullessa silmut tulivat kauniina esiin pukien puille vihreät vaatteet. Hetken päästä vihreät takit olivat saaneet valkoisia ja vaaleanpunaisia kunniamerkkejää, jotka yllättävän nopeasti tippuivat pois. Kesällä pienet omput alkoivat kukin vuorollaan pullistella ja kasvaa, ja näin syksyllä saadaan korjata runsas ja mehukas sato.  Omenoiden lisäksi runsasta satoa ovat tuottaneet sienet ja marjat, sekä omassa puutarhassani erityisesti kesäkurpitsat, pavut ja yrtit.  

Kaikkina vuosina runsaus ei ole ollut samanlaista. Viime syksynä omenoita saatiin jonkin verran, ja suuressa osassa oli vaurioita, tauteja tai tuholaisten aikaansaannoksia. Ei sieniäkään joka vuosi tule niin kuin tänä syksynä, eikä mustikkasankotkaan täyty yhtä tiuhaan tahtiin joka vuosi. Aina ei luontokaan tuota runsian mitoin.

Erään kerran mustikkamättäitä kiertäessä en voinut olla rinnastamatta luonnon tuottavuusajattelua omaan arkeen. Pääasiassa takana on hyviä vuosia, mutta joukkossa on aikoja, joiden vuoksi vieläkin huokaisen muistellessani niitä. Vuosi tuottavuuden mittarina on kuitenkin pitkä aika, joka tasoittaa kuukausien, viikkojen ja jopa päivien vaihtelut, ja näin ollen elämä on pääasiassa ollut todella hyvää. Hyvien vuosien seassa on heikompia aikoja ja noita aikoja tutkiskellessani olen huomannut, että olen vihainen ennen kaikkea itselleni ja siihen, että junnaan syystä tai toisesta paikallani, vaikka sisimmäissäni haluaisin irti epämiellyttävästä olotilasta.

Kun luonto ei tuota yltäkylläisesti tai runsaasti, olenko vihainen metsälle, luonnolle, olosuhteille? Niinpä, en ole. Ja vaikka olosuhteet voisivat olla otolliset, ehkä omenapuutkin pitävät välillä lepovuosia. Ehkä luonnon kiertokulun säännöt pätevät myös elämään yleisesti. Ehkä elämässä, urassa, ihmissuhteissa tulee eteen vähemmän tuottoisia lepovuosia, - viikkoja ja -päiviä, joiden tarkoituksena on ladata akkuja, kerätä voimavaroja seuraavaan kukoistukseen. Auttaisiko tämä ymmärtämään paremmin ihmisiä: itseä, lapsia, puolisoa, vanhempia, ystäviä, tuttavia, työkavereita, esimiehiä, palveluammattissa olevia, ketä tahansa?

Esittelyssä papusaalista ja lempikumpparit