Viime aikoina muutokset, varsinkin yksilöiden muutokset ovat pyörineet mielessäni paljon ja voin vain todeta kuin mahtavaa on, että asiat ja ihmiset muuttuvat. Onneksi meillä on pääasiassa aina mahdollisuus tehdä uusia valintoja niin asioiden, esineiden, mielipiteiden kuin kiinnostuksen kohteidenkin osalta. Tänä keväänä olen useamman kerran miettinyt omaa muuttunutta näkökulmaani ja kantaani niinkin arkiseen mutta antoisaan aiheeseen kuin puutarhan hoitoon.
Kiinnostukseni intensiivisyys puutarhanhoitoa kohtaan on vaihdellut elämäni aikana laidasta laitaan. Muistan elävästi, miten pienenä ala-asteikäisenä perustin kotipihallemme omenanmuotoisen puutarhan keskikäytävineen, jonne istutin siemeniä mielessäni selkeä visio aaltoilevasta kukkamerestä ja valtaisasta porkkanasadosta. Puutarhani ei kuitenkaan menestynyt monista pienistä ja isommista syistä johtuen, mutta ainakin yritin ja olin ylpeä yrityksestäni.
Parikymppisenä en voinut kuvitella juuri tylsempää tekemistä kuin puutarhan hoito. En millään jaksanut kiinnostua mistään puutarhaan, kukkiin tai kasveihin liittyvästä. Marjastus oli ainoa, joka veti puoleensa, eikä sillä ole varsinaisesti mitään tekemistä puutarhan hoidon kanssa.
Pikkuhiljaa puutarhainnostus palasi, ja aloin kasvattaa parvekkeella yrttejä, ja eräänä kesänä ostin jopa pari kukkaa. Nyt tänäpäivänä ihastelen omaa pihaani, puutarhaani. Oma piha ja puutarha olivat niitä elementtejä, jotka kuuluivat unelmien kotiini. Innostuneena tunnustan käyttäneeni tunnin toisensa jälkeen oppiakseni kylvämään ja istuttamaan kasveja sekä kukkia, leikkaamaan puita ja pensaita. Ihastelen päivittäin pihan antimia ja luonnon ihmeitä; mullan alta esiin työntyviä kasveja, silmuja puissa ja pensaissa. Omenapuun kukat ovat tallentuneet kameran linssin läpi kerta toisensa jälkeen ja maasta nousseet tulppaanit kuulevat ihasteluja yhä uudelleen ja uudelleen.
Olen myös huvittunut itsestäni ja muutoksestani, aaltoliikkeestä joka vie tiedonjyväsestä toisen luo ja opettaa uusia isompia kokonaisuuksia. Olen pohtinut, kuinka syvälle uuden tiedon maailmaan ihminen voikin hurahtaa ihan pienen ajan sisällä, kuinka paljon tietoa voi ahmia kun aihe on mielenkiintoinen tai tavoitteet selkeät, ja kun tiedon soveltamisen pelikenttä on silmien alla ja omissa hyppysissä. Oppimista on tapahtunut ilman suurta suunniteltua päätöksentekoprosessia. Nopea tiedonetsintä, tarkistus kirjasta, perinteinen yritys-erehdys - kaava, meniköhän se näin? - kokeilu.
Jälkikäteen voisin sanoa oppimisen olleen helppoa ja vaivatonta. Tämmöistä kai kaiken oppimisen pitäisi olla?
