Elämän kysymyksiä (kaikille)

Pinterest on mieletön inspiraation ja ideoiden pooli ja sampo. Toisinaan käyn siellä päivittäin esimerkiksi projektien aikana kaivatessani inspiraatiota ja näkökulmia. Remontin aikana Pinterest oli todella hyödyllinen paperilla tehtävän suunnitelman rinnalla, ja perusarjessa se toimii reseptipankkina. Yksi suosikkikategoriani on myös voimaannuttavat lausahdukset ja lainaukset.

Viimeisin mielenkiintoa herättänyt löytö Pinteresissä oli yksinkertainen lause " 20 questions every woman should ask herself". 20 kysymystä oli mielestäni pitkä lista, ja uteliaisuus juuri naisille kohdistetuista kysymyksistä sai klikkaamaan kuvaketta.

Päädyin Nurtured Mama-sivustolle saman nimisen postauksen alle,  ja jonka alkuperäinen innostus oli saanut alkunsa Oprahin lehdestä. Joka tapauksessa kysymysten lista oli seuraava ( edit. käänsin kysymyslistan rennolla otteella suomeksi):

1. Mitä todella haluan tällä hetkellä?
2. Miten haluan tulla rakastetuksi?
3. Kenelle minun pitää antaa anteeksi?
4. Olenko ruumiini vanki vai asunko siellä?
   
5. Rakastanko itseäni juuri sellaisena kuin olen tällä hetkellä?
6. Mistä minun on syytä päästää irti?
7. Mitä rakastin tehdä kun olin lapsi? 
8. Mitä haluaisin oppia?
9. Mikä on minun erityiskykyni? ( englanniksi alkuperäinen kysymys on "What is my superpower?")
10. Milloin viimeksi tunsin todellista iloa? 
11. Mikä/ketkä on minun yhteisöni? 
12. Mitä pidän kauniina ja onko minulla sitä elämässäni tällä hetkellä?
13. Kuulenko sisäisen ääneni? 
14. Mitkä asiat/toimintatavat tuntuvat minulle luonteenomaisilta ja saavat minut tuntemaan oloni itsevarmaksi?
15. Mitkä ovat ne tekijät joista haluan minut muistettavan? 
16. Mitä hyvää olen tehnyt itseni hyväksi tänään? 
17. Mikä on minun tarinani?
18. Onko minulla suunnitelma poismenoani varten, entä selviytymiseni varalle?
19. Kuinka voin tuoda rakkautta esiin puheeni kautta? 
20. Onko vielä parempia kysymyksiä?

Lista on mielestäni aika kattava, tosin saattaa pituudellaan aiheuttaa nikottelua sillä moni kysymyksistä vaatii tarkempaa tarkastelua. Osa kysymyksistä ei ole mielestäni oleellisia. Joka tapauksessa pyrkimyksenä on päästä syvälle yksilön sisimpään etsimään voimavaroja ja vahvuuksia oletuksena, että nämä ovat hautautuneet epäoleellisemman alle ja josta ne kysymyksiin perustuvan työkalun avulla kaivetaan ajatustyön voimin esiin. Tarkoituksena on tietää ja tuntea itsensä paremmin elääkseen onnellista, tasapainoista ja antoisaa elämää, ja jonka perusoletuksena on oma todellisen potentiaalin hyödyntäminen.

Vaikka otsikko teki tehtävänsä ja uteliaana kävin läpi kysymyspatteristoa, listan läpikahlauksen jälkeen olo oli mentaalisesti hengästynyt. Pohdittavaa riitti ja riittää edelleen. Vaikka moneen kysymykseen osasin vastata suoralta kädeltä (esimerkiksi kysymys 20: miksi tämä kysymyslista olisi sukupuoleen sidottu ja on otsikoitu vain naisille?), moni jäi vielä pohdinnan alle. Jos haluaa tehdä pienen tai suuren tutkimusretken sisimpäänsä niin silloin voin suositella tämän tyylisiä listoja apuvälineeksi.


Osaltani palaan listan auki jääneisiin kysymyksiin varmasti myöhemmin, mutta täytyy myöntää, että Facebookin kysellessä mietteistäni vastaukseni voisi vaikka olla " Mietin, että mikähän minun supervoimani on?"

Suurkiitos Helmet-kirjastolle!

Jos jotain toivon tässä elämäntilanteessa voivani tehdä enemmän on lukeminen. Liikunnan harrastaminen on tietysti toinen, mutta monessa mielessä liikunnan pitäminen arjessa on onnistunut kutakuinkin hyvin. Lasten kanssa tulee liikuttua paljon, sillä käymme paljon puistoissa ja kaupassa kävellen sekä pyöräillen, puuhastelemme pihalla ja yksi tärkeimmistä liikkumisen edellytyksistä löytyy autotallista, sillä sieltä löytyy miehen rakentama ja kokoama kuntosali. Eräs viikon kohokohdista on myös ohjattu balettitunti, jonka mukaan ajoitan kaikki matkanikin, sillä tiistai-illan tanssitunnin jälkeistä mahtavaa, kaikkensa antanutta fiilistä voi vaivoin korvata millään muulla.

Liikkumisesta takaisin lukemiseen. Pyrin lukemaan aina iltaisin, mutta aika jää usein tosi lyhyeksi, sillä unistani en tingi. Valot sammuvat aina viimeistään kymmeneltä, sillä koskaan ei tiedä millainen yö ja ennen kaikkea aamu on edessä ja tällä ratkaisulla teen osani taatakseni riittävät yöunet. Syksy on myös aikaa, jolloin käsityökärpänen puraisee aina pahiten, joten olen jälleen viime viikkoina joutunut tekemään kompromisseja kirjojen ja neulomuksien välillä.

Olen ahkera kirjaston palveluiden kuluttaja ja pidän erityisesti Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastojen Helmet - sivuista ja heidän Taskukirjasto-mobiilisovelluksesta. Kirjojen ja elokuvien varaaminen, uudelleenlainaaminen ja asiointi sujuu erittäin helposti, eikä kirjastokortin pitkää numerorimpsua tarvitse muistaa ulkoa.

Ehkä itsellenikin on ollut yllätys ja arvoitus, miksen ole aikaisemmin tutustunut Helmet e-kirjastoon. Eilen kuitenkin ylitin tuon erittäin matalan kynnyksen, sillä eräs etsimäni kirja oli tarjolla äänikirjana ja tajusin, että voisin iltaisin yhdistää kirjan kuuntelun ja neulomisen. Mahtavaa! Niinpä latasin OverDrive-sovelluksen (tarjoaa ulkomaisia äänikirjoja) puhelimeeni, herkuttelin lyhyillä kirjanäytteillä, nappasin kirjoja varaukseen ja tein ensimmäisen lainani. Kirjan nautiskelu jatkui heti aamulla samalla kun laitoin aamupalaa.

Iltapuhteina kirja SEKÄ käsitöitä <3

Näin jälkikäteen, ensimmäisen askeleen e-kirjojen maailmaan ottaneena melkein harmittaa, etten ole tätä tilaisuutta aikaisemmin käyttänyt. En kuitenkaan usko, että tulen kokonaan siirtymään sähköiseen kirjojen kulutukseen, mutta tähän elämäntilanteeseen palvelu sopii paremmin kuin hyvin ja on erittäin tervetullut. Ja mikä parasta, välittömiä kustannuksia ei tule lainkaan, välillisiä väistämättä, mutta se on varmasti sen arvoista.

Terveisin Helmetin erittäin tyytyväinen asiakas.

Jos en olisi tässä asiassa muuttunut..

Viime aikoina muutokset, varsinkin yksilöiden muutokset ovat pyörineet mielessäni paljon ja voin vain todeta kuin mahtavaa on, että asiat ja ihmiset muuttuvat. Onneksi meillä on pääasiassa aina mahdollisuus tehdä uusia valintoja niin asioiden, esineiden, mielipiteiden kuin kiinnostuksen kohteidenkin osalta. Tänä keväänä olen useamman kerran miettinyt omaa muuttunutta näkökulmaani ja kantaani niinkin arkiseen mutta antoisaan aiheeseen kuin puutarhan hoitoon.

Kiinnostukseni intensiivisyys puutarhanhoitoa kohtaan on vaihdellut elämäni aikana laidasta laitaan. Muistan elävästi, miten pienenä ala-asteikäisenä perustin kotipihallemme omenanmuotoisen puutarhan keskikäytävineen, jonne istutin siemeniä mielessäni selkeä visio aaltoilevasta kukkamerestä ja valtaisasta porkkanasadosta. Puutarhani ei kuitenkaan menestynyt monista pienistä ja isommista syistä johtuen, mutta ainakin yritin ja olin ylpeä yrityksestäni.

Parikymppisenä en voinut kuvitella juuri tylsempää tekemistä kuin puutarhan hoito. En millään jaksanut kiinnostua mistään puutarhaan, kukkiin tai kasveihin liittyvästä. Marjastus oli ainoa, joka veti puoleensa, eikä sillä ole varsinaisesti mitään tekemistä puutarhan hoidon kanssa.

Pikkuhiljaa puutarhainnostus palasi, ja aloin kasvattaa parvekkeella yrttejä, ja eräänä kesänä ostin jopa pari kukkaa. Nyt tänäpäivänä ihastelen omaa pihaani, puutarhaani. Oma piha ja puutarha olivat niitä elementtejä, jotka kuuluivat unelmien kotiini. Innostuneena tunnustan käyttäneeni tunnin toisensa jälkeen oppiakseni kylvämään ja istuttamaan kasveja sekä kukkia, leikkaamaan puita ja pensaita. Ihastelen päivittäin pihan antimia ja luonnon ihmeitä; mullan alta esiin työntyviä kasveja, silmuja puissa ja pensaissa. Omenapuun kukat ovat tallentuneet kameran linssin läpi kerta toisensa jälkeen ja maasta nousseet tulppaanit kuulevat ihasteluja yhä uudelleen ja uudelleen.

Olen myös huvittunut itsestäni ja muutoksestani, aaltoliikkeestä joka vie tiedonjyväsestä toisen luo ja opettaa uusia isompia kokonaisuuksia. Olen pohtinut, kuinka syvälle uuden tiedon maailmaan ihminen voikin hurahtaa ihan pienen ajan sisällä, kuinka paljon tietoa voi ahmia kun aihe on mielenkiintoinen tai tavoitteet selkeät, ja kun tiedon soveltamisen pelikenttä on silmien alla ja omissa hyppysissä. Oppimista on tapahtunut ilman suurta suunniteltua päätöksentekoprosessia. Nopea tiedonetsintä, tarkistus kirjasta, perinteinen yritys-erehdys - kaava, meniköhän se näin? - kokeilu.

Jälkikäteen voisin sanoa oppimisen olleen helppoa ja vaivatonta. Tämmöistä kai kaiken oppimisen pitäisi olla?

Inspiraation lähteillä

Kevään tärkeä ilmiö, valon lisääntyminen on osoittautunut todella tärkeäksi elämänlaadun kohottajaksi koko perheelle. Meille lasten kanssa se tarkoittaa paljon enemmän puisto- ja ulkoiluaikaa ja kepeämpiä fiilistelyitä myös sisällä. Tänä keväänä valolla tuntuu olevan erityinen buusterivaikutus ja olen saanut kimmokkeita uusiin juttuihin sekä energiapiikkejä tarttua vanhoihin harrastuksiin.

Valon lisääntymisen rinnalla raikkaus ja pirteys tuntuvat erityisesti fyysisesti, ja henkisestikin päivä tuntuu olevan paljon pidempi kun viiden jälkeen voi täysin realistisesti sanoen ulkoilla valoisaan aikaan. Olen innostunut kuvaamaan valoa näkökulmia, taustoja ja tilanteita vaihdellen. Muutenkin kuvaaminen on innostanut enemmän kuin pitkään aikaan. Tästä syystä päätin jälleen aktivoitua Instagramin parissa. Valokuvaaminen on ehkä ennemminkin se uusi juttu, mutta vanhempi rakas harrastus on pysynyt mukana talvenkin yli. Olen neulonut viimeisten kuukausien aikana itselle neulemekon ja muutamia pipoja. Virkkaamisenkin saralla olen antanut koukun tanssia, sillä tuotoksena on syntynyt pipo ja kauan kaivattu läppärilaukku. Kesken on vielä tyttöjen huoneeseen koristetyyny.

Läppärilaukku, jonka ohjeen nappasin kevään Novitasta ja jota hieman sovelsin itselleni sopivaksi.

Puikkojen ja koukkujen heilumisen taustalla on kuitenkin pari tärkeää lähdettä, joista inspiraatio lähtee pulppuaan: kauniit langat ja käsityölehdet. Viimeksi viikonloppuna anoppini lahjoi minua uusimmalla Novita-lehdellä, joka jälleen kerran pursusi yksi toisensa jälkeen kauniimpia ja inspiroivempia neule- ja virkkuutöitä. Minun hyppysiin päätyy ainakin virkkuukoukku ja langat kesäisiin lierihattuihin.

Uunituore Novita täynnä kesäisiä malleja.

Ajatuksesta siemen kylvöön

Pihalla on vielä kinoksia ja räntää satelee aika ajoin. Kevät on kuitenkin jo ihan kulman takana ja kurkottelee valollaan ja lämmöllään päivä päivältä lähemmäs. Nyt kun meillä on omaa pihaa, olen pitkin talvea fiilistellyt etu- ja takapihaa ja suunnittellut, miten tilaa voidaan hyödyntää eri tavoin. Mahdollisuuksia löytyy mielestäni paljon: on varjoisaa ja viileää kolkaa sekä aurinkoinen, valoisa ja lämmin alue.

Suunnittelusta otettiin seuraavat askeleet ja päädyttiin tyttöjen kanssa kylössiementen ostoksille. Mukaan lähti useita pusseja erilaisten hyötykasvien siemeniä ja jo samana päivänä käärititin hihat ja alettiin kylvöhommiin. Pienin osallistui poissaolollaan nukkumalla päiväunia ja työrauha isosiskon kanssa oli taattu.

Vajaan tunnin päästä meillä oli kylvöksiä valmiina ja nyt kovasti odotellaan ensimmäisten versojen puskevan tiensä esiin mullan alta kohti valoa. Odottelu ei kuitenkaan ole vahvin piirteeni
ja minut yllättää helposti useita kertoja päivässä purkkien luota kurkkimassa edistyksen merkkejä. Mutta mitäpä se haittaa, ei kai ne tulevat versot katsomisesta pahastu.
 

Kaalitarhaa odotellessa. Rahkapurkitkin pääsivät uusiokäyttöön.

Sitä saa mitä tilaa

”Sitä saa mitä tilaa” taitaa olla yksi tunnetuimmista sananparsista, ja onpa siitä tehty erittäin suosittu tanssilavoja valloittava laulukin. Yleensä tuohon lausahdukseen liittyy hieman ikävät kokemukset, jossa tilauksen lähettänyt yksilö saa samalla mitalla takaisin, aivan kuin karma tai joku muu voima asettaisi yksilön yhtä tukalaan tai epämiellyttävään tilaan, kuin hän on aikoinaan saattanut jonkin muun. Saa niin sanotusti maistaa omaa lääkettään ja joskus jopa korkojen kera.

Olen viime aikoina suonut ajatuksen jos toisenkin tälle kyseiselle sanonnalle ja jäänyt pohtimaan sen kaikua. Itseasiassa lausahdus on äärimmäisen onnistunut, mutta miksi sitä käytetään vain ikäviä sattumuksia kuvaamaan? Mitä sanommekaan tilanteissa, joissa asetelma onkin päinvastainen? Saatamme todeta mielessämme ja ääneen joko iloisena toisen puolesta "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" tai hieman epäillen "hän on aina ollut tuollainen Hannu Hanhi". En kuitenkaan ole koskaan kuullut ajatuksesta, jossa hyvän saaja on oikeasti tilannut hyvän itselleen ja monesti muillekin. Hän on kovalla työllä ansiokkaasti suorittanut hyvään työhön liittyvän vaikean ja monimutkaisen prosessin ja korjaa nyt satoaan. Mutta ei hän ole vain tilannut sitä. Sehän olisi liian helppoa, vai olisiko sittenkään?

Ajattelemmeko me, että pahat asiat tapahtuvat automaattisesti ja helposti ja hyvien asioiden eteen pitää taistella ja uurastaa kovasti? Jos paha saa palkkansa, miksi hyvä ei saisi? Niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Miten palkka saadaan aikaiseksi, miten se maksetaan? Kuulostaako kovalta urakalta, vaikealta ja raskaalta, isolta ja aikaa vievältä? Vai voisiko se ollakin erittäin helppoa ja kevyttä, pientä ja välittömästi tapahtuvaa?

Siirtäisin hyvän palkan maksun vastuun meille jokaiselle. Keskittyisimme hyviin asioihin itsessä, muissa ihmisissä ja tilanteissa. Kiinnittäisimme huomiomme kaikkiin niihin pieniin hyviin asioihin ihmisissä, tilanteissa ja tapahtumissa. Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa, näin sanotaan. Kaikessa on kauneutensa. Kolikolla on tosin aina kaksi puolta, todellisuus on harvoin yksiselitteinen. Toisinaan tuota kauneutta saa kovastikin etsimällä etsiä, mutta kuten sanottu, palkka saatetaankin maksaa pitkässä juoksussa. Aina ei (onneksi) saa pikavoittoja.

Jotta voisimme maksaa hyvän palkkaa, haastan meidät kaikki tilaamaan hyviä ja positiivisia asioita itsellemme ja muille. Ja oikeasti saamaan sen, mitä tilaa, eli uskaltaa ottaa vastaan se hyvä, mitä palkaksi tarjotaan. Maksaa hyvän palkkaa ja ottaa vastaan hyvän palkkaa. Tehdä rohkeita ja hyviä asioita, olla rohkeasti ja ylpeästi tyytyväinen niistä kaikista hyvistä asioista, joita itsellemme, läheisillemme, maailmalle teemme. Mikäli sananlaskuihin, lausahduksiin ja kansanviisauksiin on uskominen, niin sitä saamme, mitä tilaamme.

Terveisiä maalta

Täällä ollaan, maalla. Saaressa. Aurinkoa ja rentoa eloa riittää.

 Täällä eletään ihan täysin erilaista elämää. Koko ajan tehdään jotain pientä kiireettömästi. Aikaa perinteisessä, kaupunkilaisen mielessä ei ole.

Kuten mainittu, kiirettä ei ole. Pitkin päivää me saaren kesäiset asukkaat nukkumme päiväunia tai ainakin lepäilemme. Tänne me ollaan tultu lepäämään luonnon helmaan ja keskelle. Olemaan yhtä luonnon kanssa ja elämään sen lainalaisuuksien mukaan.

Ainoa mikä täällä ei kuitenkaan lepää on luonto itse. Pienet hyttyset lentelevät, muurahaiset ahertavat, pörriäiset pörräävät. Vesi on melkein taukoamatta liikkeessä, aallot liplattavat lempeästi ja päätyvät rantaan. Aika-ajoin kuuluu pieni molskahdus ja veden pintaan piirtyvä, kasvava ympyrä muistuttaa pinnan alaisesta aktiivisuudesta.

Kantarellit kasvavat, tänään ovat silminnähden kookkaampia kuin eilen. Sinisiä mustikoita onpäiväpäivältä enemmän. Kukat ovat nupuilla, kasvavat kunnes kukkivat ja kukoistavat lopulta lakastuneet antaen tilaa muille lajeille. Heinät huojuvat solujen lempeän tuulen mukana.

Luonto puuhastelee taukoamatta jotain ja kun sitä laiskana tarkkailee, huomaa sen olevan enemmän elossa kuin itse ehkä koskaan. Huomaan kadehtivani luonnon varmaa ja loputonta suoritusta. Sen toiminta on kuin tanssi jossa on selkeä kaava ja jossa jokaisella liikkeellä, niin pienellä kuin isollakin on merkityksensä kokonaisuuteen. Kaikki tietävät osansa isossa kuvassa, esityksessään. Kantavat kortensa kekoon yhteistyössä keskenään: kasvit, eläimet, hyönteiset, aurinko, tuuli, värit. Varjot, valot, äänet.

Tuntuu kuin katsoisi tarkasti ennalta suunniteltua live-esitystä joka jatkuu ja jatkuu. Päätä kääntämällä voi siirtyä kohtauksesta kohtaukseen ja valita haluamansa. Välillä mennään lujaa, välillä erittäin rauhassa. Parasta lienee se, että tässä esityksessä voi olla täysin valita roolinsa: passiivinen katsoja, osallistuva tarkkailija, aktiivien ohjailija. Roolista rooliin kannattaa siirtyä aika-ajoin ja välillä keskittyä ihan vain katsomaan.

Näin täällä maalla.

Esitykseen uppoutunut

Milja

Kun yksi matka päättyy, toinen voi alkaa

Noin 1,5 vuotta sitten avasin ison muistikirjan kannen ja kirjoitin sen ensimmäiselle sivulle näin:

" Tämä matka tulee viemään minut jonnekin, en vielä tiedä minne. Minun ei tarvitse tietää sitä vielä nyt, mutta tiedän, että tulee olemaan jotain aivan ihanaa. Haluan olla paras versio minusta, haluan tietää kuka olen. Haluan olla inspiroitunut ja inspiroiva. Haluan auttaa. Haluan elää onnellista, tasapainoista ja tervettä elämää nyt ja jatkossa"

Näiden 18 kuukauden matkalla olen kerännyt inspiraatiopäiväkirjaani paljon lehtileikkeitä, kuvia, piirrustuksia, hahmotelmia, ajatuksia, muistoja matkan varrelta. Haastatteluita ihmisistä, jotka inspiroivat, kirjoituksia tapaamistani inspiroivista ihmisistä, analysoinut mikä näissä ihmisissä viehättää ja innostaa. Olen kirjannut hedelmällisiä keskusteluja lähipiirini kanssa ja kirjannut oivaltaessani jotain. Olen kirjannut kuinka kiitollinen olen pienestä perheestäni, sekä suuresta perheestäni, ystävistäni, tasapainosta ja rauhasta, innostuksesta, inspiraatiosta. Olen kirjoittanut pienistä ja suurista haaveista, kiitollisuuden aiheista, toteutetuista ja toteuttamatta jääneistä haaveista. 

Havahduin eräänä päivänä tällä viikolla, että tuossa kirjassa ei ollutkaan enää tilaa, viimeinen sivu oli täytetty. Ensimmäinen inspiraatiokirjani oli tullut matkansa päähän. Mutta millaisen matkan? Mitä inspiraatiokirjani viimeiseen sivuun kirjoitin?

Oikeastaan siinä ei varsinaisesti lue mitään sellaista, mitä olisi syytä kopioida tänne sellaisenaan, mutta yleisellä tasolla kerron, että olin kirjannut liiketoimintasuunnitelmani joka kristallisoitui minulle jokin aika sitten sekä hahmotelmaa siitä, miten voisin lähteä liiketoimintasuunnitelmani kanssa liikkeelle.

Minun 1,5 vuoden matkani päättyi uuteen alkuun. Tällä matkalla olen ammentanut ja saanut niin paljon, että tiedän kuka olen ja tiedän mitä haluan ja lopultakin tiedän, miten voin toteuttaa itseäni niin, että autan myös muita. Matkani on ollut hyvä. Ei helppo, mutta antoista. Ymmärrän nyt asioita ihan eritavalla, näen eri tavalla. Sitä tarvitsin. Tarvitsin tämän matkani.

Uusi matkani on aloitettu, uusi mustakantinen inspiraatiokirja on aloitettu. Sydämeni on täynnä kiitollisuutta ja innostusta. Elän tätä matkaani päivä päivältä, hetki hetkeltä.

Kiitos!

M