Aamujen avaus

Silloin kun olin vielä peruskoulussa ala-asteella koulujen aamunavaukset pidettiin joka päivä: neljästi oman luokan kesken ja kerran viikossa koko koulu kokoontui yhteen luokkaan. Aamunavausta voisi melkeinpä kutsua aamuhartaudeksi, sillä siellä luettiin usein raamattua tai seurakunnan henkilö kävi puhumassa meille. Ja laulettiin virsi.

Yläasteelle siirrytäessä koulun koko alkoi olla jo aika suuri ja oppilaita satoja, kun koko kunnan yläasteikäisten opetus oli keskitetty yhteen paikkaan. Aamun avauksia muistaakseni pidettiin hieman harvemmin ja nekin keskusradion kautta, sillä ilmeisesti se koettiin tehokkaammaksi kuin valuttaa lauma teinejä liikuntasaliin ja takaisin luokkahuoneisiin. Aamunavausten merkitys sisällöllisesti oli itselleni hyvin kaukaista ja hataraa. Jos totta puhutaan, en muista mistään muusta aamunavauksesta mitään paitsi yhdestä, jonka pidin itse. Ja jos ihan totta puhutaan, niin en oikein muista sitäkään ;) Mutta jotain tuosta aamunavauksesta opin: käyttämään koulun keskusradioa.

Yläasteella kaverit ovat kaikki kaikessa. Yläasteella keksitään myös kaikennäköisiä pieniä jekkuja, joita toisinaan myös toteutetaan. Tämän yhdistelmänä eräs mainio ystäväni (joka edelleenkin on erittäin läheinen ja rakas ystävä, epälemättä tunnistat itsesi ) sai idean laittaa meidän ystävien yhteisen kappaleen soimaan keskusradiosta niin, että koko koulu luokkineen, käytävineen ja pihoineen raikaisi. Muistan ajatelleeni, että ei ole lainkaan hyvä idea, mutta lopulta ystäväni sai minut taivuteltua radion käyttäjäksi. Niinpä tuumasta toimeen. Hiivimme opettajainhuoneen läpi koppiin, josta lähetyksiä pidettiin, pistimme kasetin soittimeen, painettiin play, lähetys päälle ja pian tehtävämme oli suoritettu: E-typen You Will Always Be a Part of Me raikasi kaiuttimista. Meillä oli niin kova kiire paeta rikospaikalta, ettemme pystyneet nauttimaan jekkumme hedelmää mutta muistan, että juostessani sydän kurkussa hyppien laulumme siivittäneen pakoamme. Oi, miten ihana muisto!

Nyt yli 15 vuotta myöhemmin aamujeni avaukset ovat hieman erilaisia. Pidän tuon hetken joka aamu. Toisinaan se voi kestää vain minuutin, toisinaan puoli tuntia. Lopulta sillä ei ole merkitystä, tiedän mikä riittää. Tämä tapa on auttanut minua muun muassa olemaan läsnä, priorisoimaan, olemaan onnellisempi ja näin ollen paljon rauhallisempi ja tehokkaampi. Koska olen aivan koukussa aamujeni avauksiin halusin jakaa kaavani ja tapani sinun kanssasi.

Aamujeni avaukset koostuvat seuraavasta:

Hengitän rauhallisesti, tyhjennän mieleni

Kiitän kaikista niistä rikkauksista joita elämässäni on: käyn läpi perheeni, ystäväni, työni, kotini, terveyteni, elämäntapani. Joinain aamuna vain kiitän kaikesta.

Olen vapaa kaikista murheista ja huolista.

Tänään olen onnellinen ja rauhallinen.

Tunnen elämän kukoistuksen ja rikkauden.

Tunnen eläväni rehellisesti.

Annan anteeksi kaiken, niin itselleni kuin muille.

Olen läsnä koko ajan.

Tämän jälkeen toistan voima lauseeni, joka vaihtuu aika-ajoin. Ensimmäinen voimalauseeni oli Olen vapaa itseni arvostelemisesta ja tämä kulkee vieläkin mukanani, se on nimittäin yksi tärkeimmistä asioista, jonka haluan muistaa.

Mikäli minusta tuntuu, käyn tämän jälkeen läpi päivän ohjelman ihan rauhassa.

Aamujeni avaukset ovat hieman muuttuneet vuosien saatossa, onneksi. Tämä kaava sopii minulle erittäin hyvin ja olen välittömästi heti aamusta virittäytynyt oikeaan mielentilaan.

Millainen on sinun aamun avauksesi?

Mikäli sinulla ei ole vielä aamun avaustasi, millaisia ajatuksia aamujen avaus sinussa herätti? Voisiko tästä olla sinulle apua omiin aamujesi avauksiin? Jätä kommenttisi tai laita vaikka sähköpostia, jatkan mielelläni keskustelua kanssasi.

M